Annammeko sosiaalihuollon palveluissa neuvonnan ja ohjauksen jäädä katveeseen – juuri siinä vaiheessa, jossa avun tarpeessa oleva ottaa ensimmäisen askeleen? Sosiaalihuolto on rakennettu auttamaan, mutta palvelujärjestelmä ei näe ihmistä ennen kun hän täyttää “asiakkuuden” kriteerit. Tilanne saattaa heikentää sekä yksittäisen asiakkaan oikeuksia että koko sosiaalihuollon vaikuttavuutta.
Neuvontavaihe on ratkaiseva – miksi emme kirjaa sitä tunnisteellisesti?
Yhteydenottoja sosiaalihuoltoon on voitava kirjata tunnisteellisesti jo neuvontavaiheessa. Tämä loisi jatkuvuutta, auttaisi työntekijöitä ja vahvistaisi sekä ammattilaisen että asiakkaan oikeusturvaa. Asiakas voisi palata annettuihin ohjeisiin OmaKannassa, ja työntekijä näkisi, mitä aiemmin on jo tehty. Tämä on palvelupolun eheyttämistä parhaimmillaan – ja se on estetty nykyisellä lainsäädännöllä, jossa pelkkä neuvonta ja ohjaus ei vielä oikeuta kirjaamiseen ja tiedon tuottamiseen.
Asiakkuuden määritelmää on tarkasteltava
Sosiaalihuoltolain nykyinen asiakkuusmääritelmä on liian kapea. Se estää asiakaskohtaisen kirjaamisen ennen kuin tuen tarvetta virallisesti selvitetään tai palvelua haetaan. Tätä määritelmää on muutettava tai asiakastietolakiin lisättävä uusi kirjaamisvelvoite neuvontavaiheessa oleville ei-asiakkaille. Ilman tätä askelta sote-järjestelmien tekniset ratkaisut eivät ole mahdollisia.
Hallinnollinen haaste vai mahdollisuus korjata palvelujärjestelmän katvealue?
Monilla hyvinvointialueilla on kehitetty malleja anonyymiin kirjaamiseen, mutta ilman valtakunnallista linjaa olemme tilanteessa, jossa tiedon merkitys jää rajalliseksi. Anonyymit kirjaukset voivat tuottaa tilastotietoa väestötasolla, mutta eivät tue yksittäistä asiakasprosessia, eivätkä vahvista oikeusturvaa. Järjestelmä ei saa nojata tilastolliseen yleiskuvaan, jos samalla hukkaamme yksittäisiä ihmisiä ja heidän äänensä.
Neuvonnan ja ohjaamisen kirjaaminen on työtä tukeva rakenteellinen perusedellytys. Ammattilaiset tarvitsevat tietoa, jotta he voivat tehdä työnsä laadukkaasti, vaikuttavasti ja yhdenvertaisesti. Kirjaaminen ehkäisee päällekkäistä työtä ja tekee näkymättömästä työstä näkyvää. Sosiaalihuollolla ei ole enää varaa jäädä jälkeen.
Onko kestävää, että järjestelmä ei tunnista ihmistä ennen kuin hänestä tulee virallisesti asiakas? Pitäisikö meidän pohtia vakavasti, onko ei-asiakkuus sittenkin rakenteellinen virhe järjestelmässä? Onko mahdollista rakentaa tietopohjainen, vaikuttava sosiaalihuolto, jos se ei dokumentoi asiakkaan ensimmäistä kontaktia? Meidän on uskallettava kyseenalaistaa koko asiakkuuden ja ”ei-asiakkuuden” logiikka.
Valinta tehdään nyt – ja sillä on seurauksia
Päätöksentekoa ei voi enää siirtää. Meidän on valittava näkökulma, josta asiaa katsomme. Asiakkaan kannalta tärkeintä on tulla kuulluksi ja kohdatuksi ilman, että yhteydenotto hukkuu. Ammattilaisen kannalta tärkeintä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Palvelujärjestelmän kannalta tärkeintä on vaikuttavuus ja tiedolla johtaminen. Näissä kaikissa kirjaaminen tukee oikeaa suuntaa.
Tämä ei ole kysymys siitä, haluammeko enemmän byrokratiaa. Tämä on kysymys siitä, suostummeko näkemään ihmisen silloin, kun hän pyytää apua – vai vasta sitten, kun hän täyttää järjestelmän vaatimukset.
Hyviä huomioita. Työssäni sosiaalihuollon valvonnassa ja aiemmin sosiaaliasiamiehenä jouduimme toistuvasti ohjaamaan sosiaalityöntekijöitä asiakkaiden parempaan neuvontaan. Organisaatioiden hiljainen odotus on ollut jo kauan, että määrärahoissa säästetään sillä, että asiakkaita ei ohjata aktiivisesti palveluihin. Tosiasiassa se ei säästöjä tuo. Neuvonnan kirjaaminen toisi sille tärkeää läpinäkyvyyttä.
Loistava teksti ja selkeä näkemys muutostarpeesta! Jos sosiaali-ja terveydenhuollossa on aidosti väestövastuu, laadukasta ohjausta ja neuvontaa olisi saatavilla myös ilman asiakkuutta. Ja onhan sitä, mutta ilman kirjaamista ja vähän harmaalla alueella.. Ristiriitaista on. Palvelutarvetta ennaltaehkäisevää ja hyvinvointia edistävää työtä on peräänkuulutettu, mutta sote-ammattilaiset sivuutetaan tässä työssä. Neuvonnan kirjaamisen mahdollistaminen toisi työn näkyväksi ja tavoitteelliseksi, jos johto niin päättää.